Kansalaisyhteiskunta – me yhdessä

Kaikessa lyhykäisyydessään kansalaisyhteiskunta tarkoittaa niitä yhteiskunnallisia toimijoita, joissa kansalaiset ovat suoraan toiminnan mahdollistajina. Ideana on, että kansalaiset tuovat itselleen tärkeitä asioita esille suoraan ja ilman esim. edustuksellista demokratiaa.

Kansalaisyhteiskunnan tyypillinen piirre on laaja yhdistysten kenttä, jossa on paljon aktiivisia yhdistyksiä eri toimialoilta. Yhdistykset toimivat pääsääntöisesti vapaaehtoisten voimin, vaikkakin isot yhdistykset voivat palkata henkilökuntaa hoitamaan päivittäisiä asioita toimistolla.

Laajan yhdistyskentän syntymiseen tarvitaan yhdistymisen vapaus, jonka Suomessa turvaa perustuslaki. Tämän jälkeen kansalaisilla täytyy olla vapaa-aikaa ja halua toimia yhdistyksessä. Tarvitaan myös uskoa siihen, että yhdistystoiminnan kautta on mahdollista saada asioita aikaiseksi yhteiskunnassa.

Yhteiskunnallisen vaikuttamisen työkalupakki on yhdistyksien kohdalla kattava. Ensinnäkin iso yhdistys tuo ison joukon esim. kampanjoimaan asian puolesta sekä levittämään tietoa. Yhdistyksillä on myös yhteiskunnasta riippuen mahdollista toimia asiantuntijoina päätöksiä tehtäessä. Puolueet ovat poliittisia yhdistyksiä, jotka asettavat vaaleissa ehdokkaita. Säätiöt ovat yhdistyksiä, jotka rahoittavat itselleen tärkeitä asioita hyvää hyvyyttään.

Suomi kansalaisyhteiskuntana

Kansalaisyhteiskunta lähti heti itsenäistymisen jälkeen vahvaan kasvuun ja koko itsenäistymisprosessia siivitti nimenomaan suomalaisten kansalaisaktivismi: vaadittiin yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta ja omaa edustusta. Näiden ajamista varten ihmiset alkoivat järjestäytyä ja Suomeen syntyi lukuisia yhdistyksiä.

Vanhin edelleen toiminnassa oleva suomalainen yhdistys on Turun Soitannollinen Seura, joka on perustettu vuonna 1790 turkulaisen musiikkikulttuurin edistämiseksi. Seura on mm. pannut alulle Ruisrock-festivaalin.

Suomessa kansalaisyhteiskunta viittaa perinteisesti ns. kolmanteen sektoriin eli sektoriin, joka ei ole julkinen (valtio tai kunnat) tai yksityinen (yritykset). Kolmanteen sektoriin kuuluvat siis seurakunnat, säätiöt ja yhdistykset. Ne voivat tuottaa yhteiskunnallisesti tärkeää palvelua tai toimia linkkinä julkisen ja yksityisen sektorin välillä yksittäisen kansalaisen puolesta.

Suomi on yhdistyksiä pilvin pimein, tarkemmin sanottuna yli 137 000. Suurin osa, melkein neljännes, on kulttuurialan yhdistyksiä ja kakkossijaa pitävät urheiluseurat hieman vajaan viidenneksen osuudella. Suomalaiset kuuluvat aktiivisesti erilaisiin yhdistyksiin, joissa tehdään esim. vapaaehtoistyötä.

Melkein kuka tahansa voi perustaa Suomessa yhdistyksen ja listaa niistä ylläpitää Patentti- ja rekisterihallitus (PRH). Yhdistyksen perustamiseen tarvitaan aina syy, joka on hyvä kirjata ylös. Sitä mukaa kun perustamisen syy muuttuu, voidaan yhdistyksen sääntöjä muuttaa tai yhdistys lakkauttaa.